Euroopan unionin 23. heinäkuuta hyväksytty 21. pakettia Venäjään kohdistuvia pakotteita kiristää paitsi Venäjän ruplan stablecoin-verkostoa ja sitä mahdollistavia instituutioita, myös tuo mukanaan mahdollisuuden kieltää kryptovaluuttatapahtumat niiden maiden kanssa, jotka auttavat Venäjää kiertämään asetettuja rajoituksia.
EU antaa sääntelyviranomaisille valtuudet estää kolmansien maiden kryptovaluutta-alustojen toiminta
KIRJOITTAJA
JAA
Keskeiset kohdat
- EU hyväksyi 21. pakotepakettinsa, jolla transaktiokieltoja laajennettiin koskemaan 14 ulkomailla sijaitsevaa kryptovaluutta-alustaa.
- Uusien sääntöjen mukaan venäläiset ja valkovenäläiset eivät saa omistaa EU:ssa toimivia MiCA-kryptopalveluntarjoajia tai toimia niissä johtotehtävissä.
- Uuden säännöksen nojalla EU voi määrätä yleisiä kryptotransaktiokieltoja maille, jotka auttavat Venäjää kiertämään rajoituksia.
EU:n 21. Venäjää koskeva pakotepaketti laajentaa kryptovaluutta-rajoitusten soveltamisalaa
EU on ryhtynyt laajentamaan Venäjää koskevien kryptovaluuttapakotteidensa soveltamisalaa, mikä mahdollistaa valtakunnalliset estot. Tämä yksinkertaistaisi pörssien kohdentamista maissa, jotka järjestelmällisesti mahdollistavat Venäjän kansalaisten kiertää asetettuja pakotteita kryptovaluutta-omaisuuden avulla.
Uudessa, 23. heinäkuuta hyväksytyssä 21. Venäjän vastaisessa pakotepaketissa EU lisäsi neljä kohdetta, jotka liittyvät A7-ruplan verkostoon, johon myös Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus kohdisti toimia toukokuussa. Uudet EU:n säännökset katkaisevat yhteydet Afrikassa toimiviin laitoksiin ja asettavat transaktiokiellot 14 kryptopalvelualustalle Georgiassa, Panamassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa, Marshallinsaarilla, Kirgisiassa ja Valko-Venäjällä.
Nämä lisäykset seuraavat edellisessä pakotepaketissa toteutettuja laaja-alaisia toimenpiteitä, jotka kohdistuivat koko Venäjän kryptoteollisuuteen.
Näiden lisäksi kahdella uudella säännöksellä pyritään estämään venäläisten mahdollisuudet hyödyntää kryptovaluuttoja sotatoimien tukemiseen. Ensimmäinen säännös, joka tulee voimaan 25. elokuuta, laajentaa venäläisten ja valkovenäläisten kieltoa omistaa, hallita tai pitää hallussaan osuuksia EU:ssa toimivissa kryptovaluuttapalvelujen tarjoajissa.
Nämä rajoitukset, jotka otettiin ensimmäisen kerran käyttöön 18. tammikuuta 2024, koskevat nyt kaikkia muita kryptovaroihin liittyviä palveluja, jotka on kuvattu kryptovarallisuusmarkkinoita (MiCA) koskevissa säännöksissä, mukaan lukien neuvonta-, salkunhoito- ja siirto-palvelut asiakkaiden puolesta, kuten neuvoston asetuksen (EU) 2026/1848, jolla muutetaan asetusta (EU) N:o 833/2014.
Toisessa säännöksessä asetetaan kryptotransaktiokielto kokonaisille maille, joiden palveluntarjoajat eivät noudata näitä pakotteita, jolloin niille annetaan ekstraterritoriaalinen asema.
Muutetun asetuksen 833/2014 5bc artiklassa todetaan, että ”on kiellettyä harjoittaa suoraan tai välillisesti minkäänlaista liiketoimintaa sellaisen oikeushenkilön, yhteisön tai elimen kanssa, joka on kryptovaroihin liittyviä palveluja tarjoava taho tai kryptovarojen vaihtoa tai siirtoa mahdollistava alusta ja joka on sijoittautunut kolmanteen maahan.”
Lisäksi asetuksissa täsmennetään, että tähän tällä hetkellä tyhjään maaluetteloon ”sisällytetään vain ne kolmannet maat, joiden osalta neuvosto on todennut, että ne ovat järjestelmällisesti ja jatkuvasti laiminlyöneet estää kryptovaroihin liittyvien palvelujen tarjoamisen tai kryptovarojen vaihtoa tai siirtoa mahdollistavien alustojen toiminnan”.
Taloudellisten pakotteiden asiantuntijan Nick Turnerin mukaan tämä muutos tarkoittaa, että EU on siirtymässä toissijaisten pakotteiden käyttöön sen jälkeen, kun se on pitkään vastustanut niitä. Hän korosti myös, että tämä saattaa aiheuttaa oikeudellisia ristiriitoja lainkäyttöalueilla, joissa sääntely on ristiriidassa EU:n pakotteiden kanssa.
”Uuden 5bc artiklan nojalla maan sääntelyviranomaiset joutuvat vastuuseen, jos ne eivät ole estäneet EU:n pakotteiden kohteena olevaa toimintaa, riippumatta maan omista laeista”, hän korosti. Turner uskoo, että tätä toimenpidettä käytetään aluksi diplomaattisena painostuskeinona, ja selitti, että on ”vaikea sanoa”, kohdistuisivatko nämä toimenpiteet suoraan mihinkään tiettyyn maahan.
Tämä artikkeli on käännetty englannista tekoälyn avulla. Alkuperäinen englanninkielinen versio on auktoritatiivinen lähde; automaattiset käännökset voivat sisältää epätarkkuuksia, erityisesti oikeudellisessa ja sääntelyyn liittyvässä terminologiassa.
