Ylähuoneen puolueiden välinen valiokunta on kehottanut Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta kieltämään lähes kaiken uhkapelimainonnan heti, kun se on ”käytännössä mahdollista”, ja luopumaan samalla tavoitteestaan kasvattaa alaa. Alan edunvalvontajärjestö, Betting and Gaming Council, luonnehti raporttia välittömästi ”syvästi harhaanjohtavaksi”.
Ison-Britannian ylähuone haluaa uhkapelimainosten kieltämistä ja alan kasvutavoitteen poistamista

Keskeiset johtopäätökset
- Ylähuoneen valiokunta toteaa, että lähes täydellinen uhkapelimainonnan kielto on tehokkain tapa vähentää haittoja.
- Se kehottaa hallitusta myös luopumaan tavoitteestaan kasvattaa uhkapelialaa.
- Betting and Gaming Council kutsui raporttia syvästi harhaanjohtavaksi ja viittasi laittomaan markkinaan.
Kielto, jonka tarkoituksena on supistaa alaa
Ylähuoneen yhteysvaliokunta julkaisi keskiviikkona raporttinsa, jossa se totesi, että uhkapelien mainonnan, markkinoinnin ja sponsorointitoiminnan kattava kielto olisi tehokkain tapa vähentää haittoja, kuten taloudellista tuhoa, parisuhteiden hajoamista ja itsemurhia. Komitea totesi, että hallitus on ollut ”liian passiivinen” reagoidessaan digitaalisen mainonnan räjähdysmäiseen kasvuun ja uhkapelialaa mainostaviin sosiaalisen median vaikuttajiin. Vedonvälittäjät, peliautomaattipaikat ja kasinot ansaitsivat viime vuonna asiakkailtaan Isossa-Britanniassa 16,9 miljardia dollaria (12,6 miljardia puntaa), ja virallisten tilastojen mukaan uhkapeliongelmista kärsiviä ihmisiä on jopa 1,4 miljoonaa.
Mainontasuosituksen ohella raportissa ehdotetaan myös suoraan, että hallituksen tulisi luopua kokonaan tavoitteesta edistää uhkapelialan kasvua. Valiokunta totesi, että ehdotettu kielto supistaisi alaa, mutta katsoi, että tämä kompensoituisi pitkällä aikavälillä, kun aiemmin uhkapeleihin käytetyt rahat ohjautuisivat muihin talouden osa-alueisiin. Yksi raportin laatijoista, lordi Foster of Bath, sanoi, että tutkimusten mukaan uhkapelimenoissa tapahtuva 10 prosentin vähennys voisi nostaa bruttolisäarvoa 1,7 miljardilla dollarilla (1,25 miljardilla punnalla) ja luoda yli 22 000 työpaikkaa.
Komitea vaati, että uhkapelitoimijat poistettaisiin kokonaan urheilujoukkueiden pelipaidoista ja harjoitusasuista sekä urheilukentiltä ja -areenoilta, ja että televisioitujen urheilulähetysten, myös tilauspalveluiden, sisällä uhkapelimainontaa rajoitettaisiin tiukasti. Tämä menisi huomattavasti pidemmälle kuin alan vapaaehtoinen ”whistle to whistle” -kielto, joka kattaa vain televisioidun ottelun keston. Raportissa vaaditaan myös muun muassa suoramarkkinoinnin, sisältömarkkinoinnin ja houkuttelutoimenpiteiden kattavaa kieltämistä – mukaan lukien se, että kaikki uhkapelimainonta kuuluisi yhden lakisääteisen sääntelyviranomaisen alaisuuteen nykyisen mainonnan sääntelyviranomaisen (Advertising Standards Authority) ja uhkapeliviranomaisen (Gambling Commission) välisen jaon sijaan.
Vedonlyönti- ja pelineuvosto (Betting and Gaming Council, BGC) torjui raportin ja väitti, että kielto hyödyttäisi laitonta markkinaa, joka jatkaisi mainontaa joka tapauksessa. ”Yleinen mainontakielto poistaisi lisensoinnin ja sääntelyn tuoman keskeisen kilpailuedun, mutta ei estäisi lainkaan laittomia toimijoita kohdentamasta mainontaa brittiläisille kuluttajille”, sanoi BGC:n toimitusjohtaja Grainne Hurst. Alan järjestö on arvioinut, että puolet rahasta, jota tällä hetkellä käytetään uhkapelien mainostamiseen brittiläisille kuluttajille, tulee toimilupattomilta toimijoilta. Järjestö esitti tämän väitteen parlamentille huhtikuussa yhdessä arviotaan laittomista Premier League -vedonlyönneistä. Komitealle antamassaan lausunnossa BGC viittasi World Advertising Research Centren tutkimukseen, jonka mukaan säännellyn sektorin mainosmenot ovat noin 1,5 miljardia dollaria (1,1 miljardia puntaa), kun taas toimiluvattoman sektorin mainosmenot olivat 1,07–1,2 miljardia dollaria (800–900 miljoonaa puntaa), ja ilmoitti, että sen jäsenet leikkaisivat vapaaehtoisesti mainosmenojaan ja -määriään noin 10 prosentilla.
Samassa paneelissa esiintynyt Teise Advisoryn Vaughan Lewis kertoi valiokunnalle, että mitä tiukemmat rajoitukset ovat, sitä suurempi on vuotaminen pimeille markkinoille, ja arvioi laittomien verkkovedonlyöntien arvoksi tänä vuonna noin 22,7 miljardia dollaria (17 miljardia puntaa), ja että määrä kaksinkertaistuu kahden vuoden kuluessa. Hän sanoi, että luvattomat sivustot markkinoivat itseään sillä, ettei niillä suoriteta asiakkaan tuntemista koskevia tarkastuksia, ja houkuttelevat näin asiakkaita, jotka ovat turhautuneet säännellyn markkinan sääntelyvaatimuksiin. Foster kutsui laitonta markkinaa ”oikeutetuksi huolenaiheeksi”, mutta totesi, että ”se ei saisi estää meitä puuttumasta laillisen markkinan aiheuttamiin haittoihin”. Valiokunnan oma havainto oli, ettei se ollut saanut vahvoja todisteita siitä, että mainontakielto ajaisi asiakkaita pimeille markkinoille, ja se myönsi, että mainonnan ja haittojen välisen lopullisen syy-seuraussuhteen osoittaminen aiheuttaa merkittäviä ja luonteeltaan metodologisia haasteita – mutta se totesi, että hallituksen vaatimus syy-seuraussuhteen todistamisesta asettaa suurelta osin saavuttamattoman vaatimustason.
Uhkapeliasioista vastaava ministeri paronitar Twycross kertoi valiokunnalle kesäkuussa, että hallituksella ei ole suunnitelmia säätää mainontarajoituksia koskevaa lainsäädäntöä ja että se käy keskusteluja BGC:n kanssa vapaaehtoisista toimenpiteistä, samalla kun se vahvisti haluavansa nähdä lisensoidun sektorin kasvavan. Ala varautuu jo veromuutoksiin pääministeri Andy Burnhamin johdolla. Burnham sanoi Greater Manchesterin pormestarina, että hän haluaa ”sivuttaa uhkapelien urheilusponsoroinnin historiankirjoihin”, ja ryhtyi virkaan astuttuaan kumoamaan uhkapeliveroa, jota vastaan hän oli aiemmin lobannut. Tämän lisäksi Financial Conduct Authority (FCA) tarkastelee uudelleen vuonna 2019 voimaan tullutta kieltoa, joka estää ennustemarkkinoiden toiminnan Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Tämä artikkeli on käännetty englannista tekoälyn avulla. Alkuperäinen englanninkielinen versio on auktoritatiivinen lähde; automaattiset käännökset voivat sisältää epätarkkuuksia, erityisesti oikeudellisessa ja sääntelyyn liittyvässä terminologiassa.











